Vammaisuus ja rikkinäinen puhelin

Vammaisuus ja rikkinäinen puhelin

02.12.2021

Vammaisuus ja rikkinäinen puhelin

Olen saanut elää mielenkiintoisen ja rikkaan elämän. Myös sellaisia kokemuksia, joita ilman olisin hyvinkin pärjännyt, mutta toisaalta kohdannut moninaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan. Koen, että minulla on ollut etuoikeus saada tutusta ihmisiin, jotka ovat keskuudessamme, mutta joita emme välttämättä osaa kohdata ilman, että tilanne värittyy.

Merkityksellistä on, että juuri he tarvitsevat äänensä kuuluviin. Vammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat joukkue, jonka tarina on vuosien varrella sivunnut omaa tarinaa aika ajoin. Viestinnällisesti kärjistyneimmillään on muodostunut vammaissana. Vammaisuus välillämme on muodostunut lähes vuoreksi, jonka ylittäminen tuntuu miltei mahdottomalta. Voiko edes vammaisista käyttää vammaissanaa ilman, että leimaamme tai kategorioimme heitä.

Vamma tai sairaus tuntuu estävän monia meistä näkemästä itse ihmistä. Kuulovammaiset ovat kielivähemmistö ja puheen haasteiden kanssa kamppailevat eivät halua tulla leimatuiksi vammaisina, vaikka he tarvitsevat tukea arjessa selviämiseen. Tulkkipalvelut tai puheterapiapalvelut ovat määriteltyjä vammaispalvelulaissa. Näillä parannetaan mahdollisuutta tulla yhdenvertaisesti kuulluksi ja ymmärretyksi omaa elämää koskevissa kysymyksissä.

Yhdenvertaisuuden käsite tuntuu olevan vielä meistä monille täysin hepreaa. Myönnän, ettei sen tiedostaminen ole välttämättä yksinkertainen, mutta täysin mahdollinen. Kyse ei ole kovinkaan monimutkaisesta asiasta, mutta silti se vaati tarkkuutta. Totta, emme välttämättä tule ajatelleeksi asioita, ennen kuin ne konkretisoituvat tavalla tai toisella omassa elämässämme. Vamma tai pitkäaikaissairaus eivät välttämättä parane kuntoutuksen keinoin, mutta kuntoutuksen ja apuvälineiden avulla arjessa pärjääminen mahdollistuu toisella tavalla.

Kuka tahansa meistä voi vammautua, milloin tahansa. Joissain tapauksissa kuntouttamisella saadaan mahdollistettua paluu entiseen, mutta myös toinen vaihtoehto on olemassa. Silloin tarvitaan järeämpiä tukitoimia, esimerkiksi psyykkisesti. Vammautuminen voi parhaimmillaan avata uusia mahdollisuuksia, joka tapauksessa se vaatii voimavaroja ja tukea. Vammaisuuteen liittyvien ennakkoluulojen murtaminen on haaste, mutta täysin mahdollinen.

Osatyökykyisyyden käsite on varmasti toinen kummajainen, johon vammaisuuden tai pitkäaikaissairauden kautta törmää. Olen oman polkuni varrella saanut perehtyä aiheeseen. Kyse ei ole yksiselitteisestä asiasta. Oikeanlaisella kohtuullisella muokauttamisella, voidaan mahdollista vammasta huolimatta tehdä töitä tavanomaisesti. Vamma tai sairaus voi estää joidenkin tehtävien tekemisen, muttei työntekoa kokonaan.

Se, että vammaiset kategorisesti lykätään eläkkeelle tai esimerkiksi työtoimintaan, kuvastaa lähinnä mielikuvituksen puutetta tai haluttomuutta tehdä tarpeellisia mukautuksia. Vammaiset tai työttömät eivät ole yksi massa, vaan yhtä moninainen ryhmä kuin ympäröivä yhteiskunta muutoinkin. Yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat avain mahdollisuuksiin.

Yhteiskuntavastuuta on monessa kohtaan perätty, niin yrityksiltä kuin muiltakin toimijoilta. Vammaisuuden ei ole este, jos asenne on kohdallaan. Esimerkiksi hallituksen synnyttämä Työkanava oy on yksi mahdollinen keino saada tilanteeseen muutosta. Näkökulmasta riippuen valitettavasti odotukset tuota toimijaa kohtaan eivät vastaa oletuksia, vaan voidaan pitää ajatuksen vesittämisenä tai reilusti alimitoitettuna. Ruotsissa toimiva Samhall ja niin sanottu Suomen malli, eivät ole yhteismitallisia.

Miksi näin on, on varmasti osuva kysymys. Itse olisin taipuvainen mahdollisuuksien tiehen. Se, mikä nyt näyttäisi olevan toteutumassa, on varmasti hyvä keskustelun avaus, mutta tulevaisuus näyttää, miten se käytännössä pystyy vastaamaan siihen huutoon, johon sitä on oltu synnyttämässä. Kompromissit ovat pitkälti osiensa summa. En haluaisi nostaa syyttävää sormea mihinkään suuntaan, mutta toivoisin, että tulevaisuudessa voisimme oppia kuuntelemaan toisiamme. Vammaisuus tuntuu olevan ihmisten välissä vielä kuin ylisepääsemätön muuri, mutta muurit ovat ennenkin murtuneet. On siis ajan kysymys, koska olemme valmiit rakentavaan keskusteluun ja riisumaan haarniskat ja silmälaput.