Rinnakkaistodellisuus

Terveisiä jälleen rinnakkaistotuudesta.

Matias Mäkynen ja muun muuassa Eero Kiuru ovat kommentoineet kokoomusulostuloa. Kysymys, jota olen aiemminkin kysynyt, on, miten toimeentulon mahdollisuuksia heikentämällä lisätään työpaikkoja tai edes autetaan työllistymistä.

Minut herättävä tilastoluku oli, että vain 7% ihmisistä työllistyy TE-toimistojen kautta. Pitääkö oikeasti olla huolissaan? Syitä on varmasti monia ja niitä on ehdottomasti perattava tarkemmin.

Kuinka paljon avoimista työpaikoista on oikeasti avoimia ja kuinka moni on määräaikaisten sopismusten ketjutuksia erilaisten syiden takia?

Palatakseni tuohon peruskysymykseeni, pelkkä toimeentulon heikentäminen ei ratkaise pinnan alla olevia henkilökohtaisia työllistymisen esteitä. Kohtaanto-ongelma on myös haaste. työpaikka ja työtön eivät asu samalla paikkakunnalla tai koulutukset eivät vastaa tarpeita.

Paikkakunnan muuttaminen ei ole suoraviivainen ratkaisu. Yksin asuva työtön tarvitsee vähintään asunnon uudelta paikkakunnalta. Perheellinen tarvitsee lisäksi puolison työpaikan ja lasten varhaiskasvatuksen tai koulun palvelut. Haastetta lisää, jos on olemassa erityistarpeita, kuten huoltajuuskysymyksiä tai vammaispalveluiden tarvetta.

Moni yksinkeraiselta kuullostava asia, saa toisen perspektiivin, kun itse on myrskyn silmässä. Tukiverkkojen väliin putoaminen on liian helppoa, mutta tilanteen korjaaminen onkin jo luku sinänsä.

Pitkittynyt työttömyys syö henkisiä voimavaroja jo siksi, että epäonnistuneet työnhaut syövät itsetuntoa. Työnantajien asenne pitkäaikaistyöttömiä kohtaan ei varmasti auta ratkaisujen löytämistä.

Osaamisen kerryttäminen on tärkeä työkalu, mutta myös keino säilyttää edes jokin tason aktiivisuus. Valitettava tosiasia on, että lähes työhön kuin työhön tarvitaan joku pohjakoulutus tai vähintään kunnollinen perehdytys.

Olen kuullut olevani laiska tai nirso, kun en mene töihin. Eihän sitä ennenkään maksettu kotona makaamisesta. Valitettavasti asia ei ole ihan niin yksinkertaista. tarvitaan vähintään joku, joka suorittaa palkanmaksun ja toisaalta tuolla palkalla olisi tiultava toimeen.

Raaka tosiasia on, ettei meistä kaikista ole yrittäjäksi. Oman osaamisen markkinallistaminen ei ole aivan yksinkertaisin temppu. Jo pelkästään oman osaamisensa tunnistaminen ja tunnustaminen on haasteellista ja vaatii tukea.

Työllistyminen ja vaalikampanjan suunnittelu tuntuvat olevan sukulaisia keskenään. Olen huomannut, että moni lainalaisuus on yhteneväinen. Kyse on pitkälle itsensä markkinoimisesta.