Lastentarhaus parkkihalleissa

Lapsiako tarhaamassa?

Ei ole samantekevä millaisia lähipalvelumme ovat. Päiväkotien aiempi nimitys oli lastentarha, joka minusta kertoo jotakin. Lapsilla tulisi olla oikeus turvalliseen ja laadukkaaseen hoitoon ja kasvatukseen, kun vanhemmat menevät toimeensa.

Lapsia ei siis voida tarhata, kuten eläimiä tai parkkeerata, kuten autoja. Satsaukset varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja koulutukseen ovat tulevaisuus investointeja. Eikä niitä tulisi nähdä vain menoerinä.

Inhimillisyys on olennaista puhuttaessa lasten, nuorten, vammaisten, pitkäaikaissairaiden tai esimerkiksi vanhusten hoivasta ja huolenpidosta. Markkinaehtoisuus ei välttämättä ole paras tae laadun tai toimivuuden kannalta. Kilpailutuksissa laadun pitäisi olla merkitsevämpää kuin pelkkä hintalappu.

Toisaalta suuri ei välttämättä ole kaunista. Opiskellessani lastenhoitajaksi painotettiin päivähoidossa kodinomaisuuden merkitykseen, joka minun on ollut helppo allekirjoittaa. Varhaiskasvatus painottuu kasvatuksellisuuteen ja yksikkökoot ovat kasvaneet. On totta, että pienet yksiköt ovat haavoittuvia, mutta kokemuksesta voi sanoa, että sairastumiset eivät kysy lupaa ja suuremmissa yksiköissä voi hyvinkin käydä, ryhmien kaikki tutut ja turvalliset aikuiset ovat poissa yhtä aikaa.

Olen itse ollut useamman kerran tilanteessa, jossa näin on käynyt ja minut on hälytetty paikalle tai minä olen kiertävänä edustanut sitä tuttua ja turvallista aikuista.