Hoitajan ääni

Olen pohtinut työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kysymyksiä ennenkin. Helsingin kaupunki on suurimpia yksittäisiä työnantajia Suomessa: Tulevan valtuustokauden aikana tullee seille kokonaisuuksia, joisssa on vaikutuksia henkilöstöön. Ensimmäisenä mieleen tulee varmasti SOTE uudistus. Aihe ei varsinaisesti ole kuntavaaleihin liittyvä, mutta sillä on vaikutusta kuntatalouteen ja henkilöstön asemaan. Helsinki tulee jatkamaan kaupunkina ja tilaajana, mutta myös sosiaali- ja terveyden huollon järjestäjänä.

Sote-toimialan sisällä pohdintaa varmasti tulee ympäri vuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen muutos, jonka merkitys ei ole vähäinen. Jo koska pidemmällä aikajänteellä tullaan tarvitsemaan lisää henkilökuntaa. Huolena on, että tuo henkilöstötarve paikkautuu esimerkiksi kotihoidossa tällä hetkellä työskentelevistä, aiheuttavan työvoimapulaa juuri kotihoidossa.

Toinen iso kokonaisuus on varhaiskasvatuslain muutoksista johtuva kohtaanto ongelma. Julkisuudessa on käyty keskustelua henkilöstömitoituksen muutoksesta johtuvasta työvoimapulasta. Tässä on alunperinkin ollut ansa, joka liittyy pätevyysehtoihin. Toisaalta osa nykyisellään pätevistä työntekijöistä tulee epäpäteviä.

Aikanaan opiskellessani lastenhoitajaksi, opiskeli samanaikaisesti osa opiskelijoita sosiaalikasvattajaksi. Silloisen pätevyysvaatimuksen mukaan olivat he päteviä toiminaan lastentarhanopettajan vakanssilla. Nuorisoasteen koulutuskokeilun ja ammattikorkeakoulun myötä syntyivät lähihoitaja- ja sosionomi (amk) tutkinnot. Sosionomeilla säilyi pätevyys. Nyt tähän on tulossa muutos.

Opettajien ja lastenhoitajien suhdeluku on toinen kysymys, joka herättää pohdintaa. Kun opettajien määrää nostetaan, niin vastaavasti lastenhoitajien määrä pienenee. Tästä seuraa, että lastenhoitajista tulee jollain aikavälillä ylitarjontaa. Se, miten tämä tulee vaikuttamaan alan tulevaan houkuttelevuuteen, jää nähtäväksi. Luonnollisesti tilanteeseen vaikuttaa henkilöstön eläköityminen ja muu poistuma.

Leikkikoulu, lastentarha ja päiväkoti, monin tavoin tuota toimintaa on vuosien varrella kutsuttu. Lastenhoitaja toimenkuva on myös elänyt vuosien saatossa. Vanhanpolven lastenhoitajia koulutettiin sairaanhoidon oppilaitoksissa, sittemmin sosiaalialan oppilaitoksissa ja lähihoitajakoulutuksen myötä palattiin tavallaan tuohon samaan koulutusajatukseen. Moni päivähoitajatutkinnon suorittaneista on toiminut esimerkiksi perhepäivähoitajana ja päiväkotiapulaisena, ennen muodollisen pätevyyden hankkimista.

Kuinka moni hoitajista kokee enää ammattiaan kutsumusammatiksi, on mielenkiintoinen kysymys. Ammatin arvostus tuntuu menneen pesuveden mukana. Muutoksia pätevyysehtoihin tapahtuu edelleen. Muistan hyvin ensimmäisen esimieheni jakamat henkilöstöryhmien toimenkuvat. Moniko noista asioista on vaipunut unholaan historian saatossa.