Helsinki-lisä

Kotihoidontuen Helsinki-lisän karsimisen, subjektiivisen päivähoidon palautuksen ja muun keskustelun alle tuntuu jäävän yksi aika olennainen asia, nimittäin lapsi. Hänen oikeuttaan hyvään hoitoon ei tunnuta muistettavan.

Lapsen tulisi kokea olonsa turvalliseksi ja että hänestä välitetään. Pelko kasvavista lapsiryhmistä ja riittävästä määrästä turvallisia aikuisia, on jäänyt keskustelun ulkopuolelle.

Keskustelu lähipäiväkodista on sinällään hyvä. Mutta miten henkilökunnan jaksamiseen ja työhyvinvointiin ollaan kiinnitetty huomiota? Jo lasten itsensä kannalta ei ole samantekevää, millaisissa "parkkihalleissa" heitä säilytetään vanhempien ollessa työssä.

Urani alkupuolella trendinä tuntui olevan kodinomaisuuden korostaminen, kun taas nyt ollaan menossa kovaa vauhtia yhä suurempiin yksiköihin. On vinha ero, onko yksikkö kahdensadan vai kahdenkymmen lapsen päivähoitoyksikkö.